JORRI. Tynnöriä jo siellä palikoivat… Se on rahan merkki tuo.
HUUTO. Litviikille!… Hei miehet litviikille!
JORRI (Lähtiessään). Ahkeruus on ilomme, herra kapteini!
JUTIKKA. No, (silmäilee ympäriinsä) eikö sitä tyttöä ole täälläkään?
VÄNNI. Eipä sitä… Mutta tässä sattui mies joka on kotoisin samasta Känsälästä, mistä isä-ukko hiirakon tamman osti, niin sen kanssa meni tässä aika puhellessa.
JUTIKKA (Harmittelee). No minnehän tuo tyttö kaivaantui taaskin!… Kun se tänne sanoi lähtevänsä ja… Ihan on ihmeessä sen tytön kanssa!
VÄNNI. Löytyypä se nyt… Se on sen mustalaisen Ullan kanssa kävelemässä ja Ulla lupasi tuoda sen tänne… Kyllä se Ulla nyt sanansa pitää, kun sai rahaa.
JUTIKKA. No sittehän siinä ei enää muuta ole kuin päätä vain asia itsensä Pirkan kanssa!… Isän suostumus, kuten sanottu, on ja silloinpa siinä ei muuta enää tarvitakaan.
VÄNNI. Ka mitäpäs siinä muuta!
JUTIKKA (Lähtien). Minä tästä lähdenkin sitte jo saunapuita laittamaan, jotta saa kylpeä koko tämän mokoman asian päälle.