LEENA. En tiedä.
ULLA. No nyt istu tuohon kivelle… (Asettelee) Noin… Eläkä vain katsahda Vänniin, tahi muutoin ei auta yhtään taika. (Poistuu. Palaa Vännin kanssa) Siinä se nyt on… Nyt jos et jo itse osaa, niin sitte et ole mies etkä mikään… No… Mene nyt. (Sysää, Poistuu.)
VÄNNI (Istahtaa piippu hampaissa kivelle selin Leenaan, kyynärpäät polviin nojaten ja niin että selät tulevat vastatusten. Kotvasen kuluttua rykäisee). Yh-hy-yh-hy.
LEENA (Rykäisee samoin). Yh-hy-yh-hyh!
VÄNNI (Yhä selin istuen, piippuaan imeksien). Yskäkös se on sinussakin?
LEENA (Tytön äänellä). Yskä.
VÄNNI. Tää on niin yskäistä aikaa, tää juhannuksen aika.
(Äänettömyys)
LEENA (Rykäsee). Yh-hy-yh-hyh!
VÄNNI. Yskäistä… yskäistähän tämä on tämä aika… Jokos ne on poikineet kaikki teidän lehmät?