LEENA. En minä tiedä.
VÄNNI. Meillä on vielä se punikki poikimatta… Mutta kohtapa se sekin poikii.
(Äänettömyys.)
LEENA (Rykii taas). Yh-hy-yh-hy-yh!
VÄNNI. Kovapa on yskä sinussakin.
(Kääntää kätensä taakseen, se sattuu Leenan käteen ja hän alkaa sormellaan hutkuttaa sen kämmentä.)
LEENA. Ei saa kutkuttaa!
VÄNNI (Vilkaisee taaksensa). Kohta… kohta se viimeinenkin lehmä poikii. (Nojaa selkänsä Leenan selkään) Mukavapa tämä onkin tässä istua!
LEENA. No… ei saa!
VÄNNI (Kääntyy viereen istumaan). Ka mitäpäs tämä pitkittäen paranee… Jos kerta rakastaa niin pitää rakastaa järkiään, eikä istua koko ikäänsä selätysten… Niin jotta rakastatkos sinä minua?