HESSU (Nostaa peitteen lapsen silmiltä). Tää on, taitaa, Juijun lapsi.
JORRI. Niin jotta peräänny nyt, Hessu, aikanansa… tästä Ellan kaupasta!
ELLA (Vyötä kutoen). Eh!… Siinä on puhemies!… Kun alkaa jo vetää vastakynttä!
JORRI. Ka sittenpähän ei syytä… kun tunnollisesti tekee!… Ja mikäs hänen, Hessun, on yksinäänkin eläessä!
ELLA. Eh sinä, vanha poika!… Et sinä ymmärrä, mitä se on vaimo miehen
reessä! Monet huolet hälventää ja monet paidat pesee miehellensä…
Tyhjä se on vaimotta miehen reki ja autio on eukotta teltta. Eh, sinä
Jorri!
JORRI. Onpa siinä eukossa elättämistäkin.
ELLA. Sinä et, Jorri, älyä miten se asia on. Kyllä se eukko itsensä elättää ja huolen pitää miehestäänkin.
JORRI. Ja sitte vielä riitelee… ja laittaa lapsia… Niin jotta elä usko, Hessu, mitä tää Ella kehuu.
ELLA. Paljoko Hessu maksoit hevosesta?
HESSU. Puoli kolmatta sataa rahassa ja parin vielä puukkoja annoin.