JORRI. Onhan tää Leena hyvä hieroja… Kyllä tää selän parantaa.
HÄKKI. Kyllä… Parantaa tämä! (Ryhtyy Nikun kanssa puhelemaan.)
LEENA. Kun sitä eläisi ihminen ristityiksi, eikä antaisi lihan ja maailman viettelyksille tilaa sydämessänsä, niin moni onnettomuus jäisi tulematta… Mutta tottapa se ei se vanha Aatami anna… Rupeaako se auttamaan?
VÄNNI. Helpottaa se jo… Menisit, Junnu, suinaamaan sen hevosen jalkaa, vieläkö siitä kalu tulee.
JUNNU (Lähtee). Tule Ella avuksi… Ulla, souvata pienokaista!
JORRI. Hyvä… hyvä muijahan tämä Leena on… Ei ollut Leenan sopissa moittimista, vaikka se ei niihin liikoja lihoja tuhlannut…
LEENA. Helpottaako?
VÄNNI. Hyvää se tekee… Jo se alkaa vähä vetreytyä… Kun vain se hevosen jalka paraneisi!… Sehän se ruoja kaatoi liikatessaan.
JORRI. Ja onhan tällä Leenalla vielä rahojakin… Eikös niitä ollut yli neljä sataa silloin?
VÄNNI. Mistä se Leena on niin paljon koonnut?