JORRI. Kuollut… Tämä Leena toki pelasti.
NIKU. Onnihan se on Vännille, että on Leena!
JORRI. Ka onni…
VÄNNI (Junnulle, joka palaa). Tuliko siitä jalasta vielä kalu?
JUNNU. Terve tuli jalasta… Vuohosimesta vain oli nyrjähtänyt…
Sijoillensa vetäsin jalan Ellan kanssa!
LEENA (Pyyhkii märällä rievulla kasvojaan). Olisi… olisihan tässä nyt ottajiakin… Mutta mikäpä hätä tässä on yksinäänkin eläessä… Ei tarvitse kenenkään housuja pestä, eikä paikata ukon paitoja… Ja kun hyvilleen rupean niin avaan vielä oman kaupan kirkonkylään ja elän jotta keikahtaa siinä.
JORRI. Säästäväinen myöskin tämä Leena on.
HÄKKI. Onhan tämä!
JORRI. On.
VÄNNI. Ka mitäpäs siinä sitte on!… Kun on se hevosenkin jalka terve, niin pistäännytään tässä Leenan kanssa pappilassa… Tule pois Leena!