ULLA (Riemastuen, mennen vastaan):
Minun kultani kaupungista helyt kaunihit tuopi.
FEDA (Jatkaa):
Ja joen rannalla tuokkosesta kultansa maljan hän juopi.
(Heittää muiskun)
No nyt Junnu!… Täydet ovat lunnaat tytöstäsi ja sata on vielä kaupan päälle… Tuoss' on rahat, lue, Junnu!… Paljon rahaa, mutta enemmän arvoinen on tyttösi Junnu. Tule kun nostan sinua, kultaseni… Hei! (Nostaa) Kaunis olet kuin kukka aholla ja kepeä kuin mustalaisen mieli!… Silkistä minä sinulle kerran teltan teetän!
ULLA. En huoli minä silkistä, kun olet sinä minulla! Soitat mulle viuluasi, niin savuina haihtuvat huolet ja iloiten päivät vaeltavat.
JUNNU. Täydet ovat lunnaasi, Feda. Ja nyt! (Yhdistää kädet) Kestäköön lujana liitto! (Poistuu.)
ULLA. No nyt Feda… (Suutelee.)
FEDA. No nyt. (Yrittää suudella.)