PIRKKA (Kääntäen katseensa maahan). Mistä sinä sait?
JUKKA. Keisari tekee rahaa tukkipojalle… Kuulehan kun luen. (Ottaa kirjeen taskustansa) Kirjoitin setälle, kuten sanoin, ja hän se nyt vastaa… Kuulehan. (Lukee) Kirjoitit että olet rakastunut. (Nykäsee kyynäspäällään) ja että mitä minä siitä arvelen… ja että… olet… Ja että tyttösi on kaunein kukka maailmassa.
PIRKKA (Hymähtäen). Hyi… Mitä sinä nyt kirjoitit tuolla tavalla!
JUKKA. Ja että hän on… hm… on iloinen kuin lintunen ja puhtaampi kuin enkeli!
PIRKKA. Voi, kun olet häjy! (Hyvillään. Nuhdellen).
JUKKA. Ja kun hän on sitä Jutikan sukua ja jos on äitiinsä tullut, niin on hän myöskin hyvä ja hellä… Ja siksipä puno sinä vain paula lujaksi. Sinä olet… No tätä minä en lue!
PIRKKA. Lue, lue vain… No mitä sinä olet?
JUKKA. Olet kunnon poika… Kas sitä setää! (Lukee) Ja kun minulla itselläni on näistä asioista kokemusta ja kun on näitä rahoja siunannut minulle, niin lähetän sinulle ne tarvittavat tuhannet. Ja nyt: Nyt maksa Jutikan velka Vännille ja ota tyttö itsellesi ja…
PIRKKA. Ihanko se on totta!
JUKKA. Elähän hätäile vielä. (Lukee) Ja kun otat hänet helluksesi, niin tee niin kuin minä tälle meidän muijalle teen, kuten tästä kirjeestä näet, eli toisin sanoen: anna hänelle oikein iloiset pusut! Niin, Pirkka… (Aikoo suudella) Anna hänelle!…