JUTIKKA. No mitä.
JUKKA. Puhutaan loppu lyhyesti. Tässä on rahat! Maksa velka Vännille. Elä isäntänä konnullasi ja sano tuolle Pirkalle, jotta: mene, hyvä tyttö, sen tukkilaisen kelkkaan, kun se nyt sinut kuitenkin muutoin väkisin veisi!
JUTIKKA. (Selaillen rahoja). Mi… mitä?… Oikeaa rahaako tää on?
JUKKA. No keisarin on kuva ja päällekirjoitus ja rehellisellä pelillä on saatu joka penni. Mutta nyt ei ole enää aikaa saivarrella, sillä kohta täällä ilo alkaa. Nyt siis, Jutikka, sano sanasi pian!
JUTIKKA (Raapii korvallistansa). Ka, mitä sinä Lotta arvelet tästä?
LOTTA. Mitä minä nyt tästä… vanha ihminen! Oma asiansa Pirkan… tehköön itse mitä tahtoo!
JUTIKKA. Ka eihän tää Lotta sano vastustavansa… Jos tuo Pirkka kerran tahtoo!
JUKKA. Ja Pirkka (Avaa sylinsä.)
PIRKKA (Lennähtää syliin). Ja Pirkka tahtoo!
JUTIKKA (Ihmeissään). Mutta tämäpä nyt vasta hyvästi päättyi… Lempoko tässä oli välillä… Ja… Onkohan tämä ihan totta. (Tarkastelee rahoja.)