Se vaimon valitus oli oikeastaan Jussille kuin pieni voitto. Hän tunsi ikäänkuin olevansa viisaampi. Hänen kirkollinen arvonsa tuntui kohoavan. Hän tekeytyi viisaaksi, sylkäsi tietoisen tupakkasylen ja neuvoi:
»Ka se on ii se suora pötky jolla on hattu piässä.»
Se olikin hänen ainoa kirjatietonsa. Miten hyvältä tuntuikin nyt viisaana olo! Aivan hän puhalsi erikoisemman tupakkasavun, eikä enää hätäillyt koko asiasta.
Mutta ei vaimo sittenkään löytänyt koko mokomaa laitosta.
Puutteellisuutensa tunnustaen käski hän:
»Tule ehi ihe se ii kun sie sen tunnet… Ja sittäpähän paat sen pojanii piähän yhellä tiellä!»
Ja oitis lähti hän hakemaan Manassea pihalta tupaan, isän opetettavaksi.
Jussi Belsebuubi joutui siis pulaan. Ei auttanut muu kuin ryhtyä asiaan.
Koki hän toki vieläkin vapautua. Kun näet Anna Doroteea toi epäluuloisen
Manassen tupaan ja käski isän alkaa opetustyön, selitellä murisee hän:
»Eihän siitä mitä opetuksesta tule kun ei oo patukkoo».
Manasse väänsi häneen silmää hyvin omituisin elein. Mutta ei äiti olisi nyt antanutkaan vitsaa käyttää, ihan alussa ja kun asiakin oli niin juhlallinen, kirkollinen aivan. Hän kehoitteli:
»Koittele tuota nyt ensin sitä iitä iliman patukkoo… Ja sittä jos ei auta, niin suaphaan tuota herkkuu.»
* * * * *