Ja isäkin oli saanut puhelut puhelluksi ja meni jo pääasiaan, ilmoittaen:
»Ka jos sittä otat täänii miun pojan tänne oppiis, niin tottapahaan niillä lisäpalakoilla sittä aina sovitaan.»
Ja estääksensä mestaria liikoja vaatimasta lisäsi hän oitis selityksen:
»Mutta tää on niin hyväpäinen poika kun se vuan piäsöö oikiin mestarin käsiin, jotta sen piähän suat kuatoo kirjan puustainta yhtä heleposti kun meijän eukko kuatoo rokkakattilaan hernettä ja papuu … niin jotta siinä vuan rapina käyp.»
Hän aikoikin nyt oitis kääntää puheen koko palkka-asiasta pois, mutta pääsavu ei selvennytkään niin pian, ajatus oli tukossa ja niin sai mestari suunvuoron ja alkoi:
»Ettäkö siis Manassekin viisauventielle?»
»Ka», yritteli isä, mutta savu oli tukassa. Toinen jatkoi rutosti:
»No… Jos niikseen, niin…»
Siinä hän taas tuli reiluksi ja kerskui merkitsevästi:
»Niin kun sanottu, niin rukiista sitä henkiikii myyvään … eli niin kun sanoo piähän pannaan…»