Yhä nousi ääni. Hän jo kerskui:
»Silloin sitä pojat, kun on akka ja oma mökki, tää mies elää ja kahteloo tätä mualiman komeutta niin ylypiisti kuin pukki kahteloo Viipurin vanhalta vallilta kaupunkii!»
Vilkkaasti heilui suutarinvasara kädessä. Hän touhusi ja tiedusti:
»Vai mitä pojat?»
Hän katsahti niihin ja lisäsi selittäen:
»Tulooko teistä akan ottajat, kun aika tuloo?… Häh pojat?»
Pojat olivat asian suhteen ymmällä. Toiset ujostelivatkin ja kaikki katsoivat häneen ihmeissänsä, mieltyneinä. Pietari Isaskaar teki siitä kysymyksestä ruton lopun, meni varsinaiseen opetukseen ja kysyi äkkiä:
»No entäs sittä se aa?… Kuka nyt tietää jo mikä on aa?»
»Mie … mie … mie … mie!» kuului valtaava hälinä. Pietari Isaskaar oli tyytyväinen työnsä tulokseen ja saneli:
»No… Se on hyvä alaku… Hyvä aluku … hyvä alaku on», toisteli hän, liotteli kenkää vesipytyssä ja jatkoi opetusta, selittäen: