»Siinä on ensin rippikoulu. Sitä jos et käy, niin ei oo akan suamisesta puhettakaan ja rippikouluu tuasj ei voi käyvä jos ei osoo lukii.»
Hän antoi opetuksensa hautua pojan päässä, suutaroi ja toisteli kun itsekseen:
»Ei … ei piäse ripille lukemata… Ei piäse … ei piäse iliman sitä.»
Manasse veteli nenäänsä mitä sieltä huulelle valahteli. Mestarin opetus jatkui:
»Mutta iin jos osoot ja sittä vielä sisältä ja ulukuu lukii, niin sittä … sittä Manasse, sen kun ota akka ja ala elee… Vai mitä, Manasse?»
Ei tullut ääntä synkän, yhä epäluuloisemmaksi paisuvan pojan suusta. Mestari hankasi kaavinraudalla kengän sisästä nauloja poikki ja puheli kuin paras toveri:
»Niin kun nyt tää miekii: Jos en oisj osannut lukii ja piässyt ripille, niin akata hittovie öisin tänää päivänä!»
Hän viskasi valmistetun kengän pois, otti toisen ja jatkoi kehuen:
»Mutta nyt, Manasse… Nyt on akka ja lapsii tuloo niin kuin turkin hihasta… Niin jotta siinä on työ niille vuan nimii ehtiissä ja löytäissä, jotta ei tulis kaikki saman nimisii!»
»Olokoon!… Vaikka oisj vielä suuremp työ!» pääsi jo uhmaava mutina
Manasselta.