Ja isäkin oli jo valmis. Silmälasit pani päähänsä, otti aimo patukan ja lausui jyrkästi.
»Nyt sitä, Manasse, nähään, eikö mää ii piähän niin jotta tärähtää vuan!»
Hän istahti pöydän luo, isännän paikalle. Poika aivan vapisi edessä. Hän käski sitä:
»Sano paikalla ii!»
Ei. Manasse vaikeni. Silloin kuorasi isä housut nopeasti alas, vetäsi patukalla pakaroille ja ärjäsi:
»Sanotko iin!»
»Ii! pillautti poika kimakasti itkun ja porun seasta housut kintuissa, vitsalle otolliset paikat paljaina. Isä jatkoi:
»Sepähän nyt on vasta piru jos mie en sua omaa kakaraanj lukemaan… Kun oon kerran sille ruumiin ja sielun antanna, niin näkööhään enkö sua yhtä iitä sen piähän!».
Ja nyt hän vaati toistamiseen:
»Sano uuvestaan se ii!»