Perkele kuunteli ylistystä, ylpeyden eleiden hänen kasvojansa kirkastaessa. Hetken mietittyänsä oikaisi hän:
— "Yksi on kumminkin vieläkin äärettömämpi…"
Enkelit hämmästyivät. Uudet eleet ilmestyivät
Perkeleen kasvoille ja hän selitti:
— "Ettekö tiedä, että Jehovan vääryys on äärettömin kaikista?"
Ja osottaen kaikkeuteen, sanoi Piru esimerkin:
— "Hän opettaa ihmiselle: 'Jos joku ottaa sinulta hameen, salli hänelle myös muukin vaate!'… Mutta onko Hän itse sinulle luovuttanut omaasikaan, kaikkeutta, kun sinä olet tahtonut ottaa häneltä hameen?… Onko Hän vapaaehtoisesti luovuttanut sinulle viheliästä Harhamaakaan?"
— "Hän on kuten monet hänen pappinsakin, ne, jotka tavaraa kootessansa opettavat: 'Mene ja jaa tavarasi vaivaisille!' Sillä antaako Hän sinulle omaasikaan?… Hän on vääryyden henki", — lisäsi Hiisi.
Perkele alensi äänensä kavalaksi ja lausui:
— "Juuri sen kautta ovat hänen semmoiset pappinsa minun palvelijoitani: Heidän esimerkkinsä on se siemen, joka itää, ja heidän sanansa ovat kuivia lehtiä, jotka varisevat tyhmien lampaiden ravinnoksi. Se kaikki todistaa, että minun henkeni on koko kaikkeuden perus-olio."