Ylpeänä katsoi Perkele valojansa… Yhä kumisi kirkonkello… Yhä loisti risti… Mutta yhä kauniimpana hohti myös ihana tuntematon metsäranta…
Ja Oolavi istui yhä purressansa… Ja ihmetteli ja mietti ja epäröi jotakin.
Matka tytöstä morsiameksi.
1. Maassa.
— "Takimainen pari ulos!" — helähti Ranniston kartanolla, jossa työväki ruokaleponsa lopussa juoksi leskeä, odotellen työkellon kilahdusta. Pari syöksähti lesken ohi. Alkoi ahdistelu, pako ja yhteen kierteleminen. Vanhemmat työmiehet lepäsivät ruohokossa katsellen nuorempien leskenjuoksua ja neuvoen ja kehotellen. Koko pihamaa helisi naurusta. Työn tuottama väsymys hälveni unena. Poika oli reipas ja tyttö nauroi vallatonna.
"Takimainen pari ulos!" — ryöpähti taas kehotus. Martva ja Oolavi, joka oli matkalla taloon poikennut ja leikkiin joutunut, syöksähtivät juoksuun.
— "Martva!… Martva!… Martva!… Juokse kuusen ympäri, Martva!… Juokse sinne, Martva!" — sekaantuivat kehotukset ja neuvot yhtenä helinänä. Koko joukko oli Martvan puolella, kun leski häntä ahdisteli.
Eikä Martva nyt neuvoja tarvinnut. Hänestä tuntui, että hänen täytyi pysyä Oolavin parina. Hänen rinnallansa oli hauska seistä, parempi kuin kenenkään muun rinnalla. Hän juoksi henkensä edestä.
Mutta leski oli reipas, nuori mies. Se ahdisteli vuoroin Oolavia, vuoroin Martvaa. Syntyi oikea taistelu, jota nauru, huudahdukset ja neuvot säestivät. Koko kartano oli ilonhyrskeenä. Leski oli jo Martvan kiini saamaisillansa, mutta silloin teki Martva jyrkän käänteen sivulle. Soleva vartalo notkahti luontevasti, ja kauniina heilahduksena livahti tyttö lesken edestä, tämän syöksyessä omaa vauhtiansa eteenpäin.
Syntyi uusi ahdistelu. Leski ajoi takaa Oolavia. Martva riensi ahdistetulle avuksi, koettaen kiertää häntä vastaan. Hän hehkui ja punotti. Hän oli ilona ja onnena kuin lapsi. Hän tahtoi nyt pitää parinsa, Oolavin, vaikka olisi mikä. Koko väki katseli juoksua, mielet jännitettyinä ja yhä innokkaammin neuvoja antaen.