— "Me emme tiedä ihmisen ja elämän synnystä mitään muuta kuin sen, mitä raamattu sanoo: 'Jumala loi'… Siinä kaikki… Siinä on aikamme tieteen kaikki tietämys… Jotka sanovat tieteen siitä muuta tietävän, ne eivät tunne aikamme tiedettä… Raamattukaan ei meille sanallakaan ilmoita, miten ja mitä tietä kulkien Jumala elämän ja ihmisen loi."
Palvelija toi kahvia. Kun Aatteela pani sokeria kahviinsa ja kaatoi siihen kermaa, jatkoi hän palvelijan tulon johdosta keskeytynyttä puhetta:
— "Niin!… Kyllä minä myönnän, että Te, pastori, olette oikeassakin… Mutta…"
— "Anteeksi!" — keskeytti pastori Aamusto, poistuen hetkeksi huoneeseensa, jonne joku tuli asialle. Kun hän palasi, kysyi hän vilkkaasti Aatteelalta:
— "Mitä Te äsken tahdoitte muistuttaa?"
Aatteela jatkoi keskeytynyttä puhettansa:
— "Minä puhun Teille ajatukseni suoraan. Raamatun oppi joutuu monessa kohti ristiriitaan semmoisen todellisuuden kanssa, joka on itseselviö, vaikka ei tiede ja järki kykenekään sen syntyä selittämään…"
— "No, esimerkiksi?" — katkaisi pastori Aamusto, sielu yhtenä hehkuna.
Oolavi ahmi joka sanan. Hän punnitsi jokaista ajatusta. Koko hänen sielunsa oli työssä. Aatteela alkoi selittää:
— "Esimerkiksi se raamatun kertomus, että Jumala muka loi ainoastaan yhden ihmisparin. Miten on silloin mahdollista, että ihmiset ovat erirotuisia?… Ja mikä vielä vaikeampi selittää — rotukysymys nyt ei ole vielä mitään — miten yhdestä parista syntynyt ihmissuku voi levitä yli maailman: esimerkiksi purjehtia Austraaliaan, jonka alkuasukkaat eivät vielä nytkään kykenisi semmoista matkaa tekemään? Itse asia, ilman tiedettäkin, todistaa, että kullakin maan-osalla on täytynyt olla omat… aboriginit… mitä se on… alkuasukkaat."