Mutta Jumalan palvelijan lujuudella ja varmuudella vastasi pastori
Aamusto:
— "Missä on raamatussa sanottu, että Jumala loi ainoastaan yhden
Adamin ja Eevan?"
Molemmat kuulijat oudostuivat, ikäänkuin hölmistyivät, eivätkä käsittäneet. Syntyi odotus ja äänettömyys.
Mutta pastori Aamusto oli oikea Jumalan palvelija, joka oli tutkinutkin Hänen sanaansa eikä sitä vain julistanut. Hän oli mies, joka uskalsi Jumalansa kanssa vaikka temppelinharjalta alas astua. Rauhallisena selitti hän:
— "Loiko Jumala ainoastaan yhden Adamin, vai loiko Hän esimerkiksi kullekin rodulle tai maan-osalle oman Adaminsa, siitä ei raamattu puhu sanaakaan."
Hänen äänessänsä oli varmuutta. Hän uskalsi epäröimättä tunnustaa, että me ymmärrämme raamattuakin vasta puolittain. Koko hänen rauhallisesta olemuksestansa paistoi se vakaumus, että Jumalan työt ovat meille tutkimattomat ja että Hän ei kaadu ja häviä, vaikka ihmiset Häntä ja Hänen tointansa väärinkin ymmärtävät. Kuulijat aivan hämmästyivät hänen rohkeuttansa ja kumminkin tuntui se, mitä hän sanoi, sopivan täysin yhteen raamatun luomiskertomuksen kanssa, vieläpä olevan sen aivan luonnollinen selitys.
Heidän vielä oudostellessansa jatkoi Aamusto:
— "Sanotaan tosin raamatussa: 'Yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut', mutta sen ei tarvitse merkitä muuta kuin: Jokaisen Adamin kohtalo, — jos ensimäisiä ihmispareja oli useampia — on ollut sama, kuten kaikki maailmassa on yhtenäisten lakien ja kohtaloiden alaista."
Ja kääntyen Aatteelaan kysyi hän rauhallisena:
— "Mutta miten Te selitätte tieteen kannalta? Kaikenhan pitäisi kehitys-opin mukaan olla kehittynyt yhdestä alkusolusta, protococcus-solusta. Jos nyt niitä soluja oli suuri määrä, kuten olisi luonnollista otaksua, eikö ihmisiä jo pitäisi olla aivan lukematon paljous?"