— "Raamattu on ihmishengen historioiden historia. Se on koristelematon ja runollinen. Se on raakuuksiin asti rehellinen, eikä kuvaa ihmishenkeä siksi, mitä se ei ole. Lootin häpeän omien tyttäriensä miehenä se paljastaa, samoin kuin Noankin ja kaikkien alhaisuuden… Samoin paljastaa se Salomonin aistillisuuden hänen korkeassa veisuussansa… Niin suuri on raamattu… Ja samalla se on hienointa, korkeinta runoutta…"

Oolavi painautui mietteisiinsä, joi täysin siemauksin elämänkysymyksen hämäryyttä. Puhelu jatkui vielä kauvan. Tuli taas puheeksi Harhaman teoksen ajatus jumaluuden kehittymisestä ja Jumala-ajatuksen heräämisestä ihmisessä. Aatteela punnitsi taas ajatuksiansa, mietti ja lausui:

— "Kyllä se Harhaman ajatus tuntuu luonnolliselta, että luulo Jumalan olemassa olosta syntyi sitä ja sitä tietä… Ei sitä voi aivan kokonaan kieltää… Että siis jumalakäsite onkin ihmisen oma kuva…"

Oolavin mieleen välähti "Litvan laulun" tarina, jota hän oli viime aikoina paljon miettinyt. Aatteela lopetti:

— "Siten olisikin ihminen luonut Jumalan omaksi kuvaksensa…"

— "Harhama itse" — tarttui Aamusto — "on tunnustanut erehdyksensä Jumalan pakottamana… Jos niin olisi, että Jumala on mielikuva, miksi ei se ole syntynyt mihinkään muuhun kuin ihmiseen? Tajuavathan eläimetkin kuoleman ja elämän, mutta eivät etsi Jumalassa pelastusta… Ja edelleen: Miksi ei ihminen kaipaa Jumalan sijasta jotain muuta, esimerkiksi tähtiä, joissa odottaisi taivas?"

Syntyi äänettömyys, jonka katkaisi Aamuston jatkuva kysymys:

— "Eikö ihminen olisi voinut kuolemattomuutta ajatella ilman Jumalaa? Tietysti olisi… Mutta niin ei ole ainoakaan kansa etsinyt kuolemasta pelastusta. Miten olisi saman olemattoman kaipuu syntynyt jokaisessa kansassa, jos sitä kaivattavaa ei olisi? Sillä ei ole pakanakansaa, jolla ei olisi jumalakaipuunsa, Jumalansa ja käsityksensä Hänestä."

Elämän suuri ijäisyyskysymys alkoi Oolaville laajeta suuremmaksi kuin hän jaksoi käsittää. Kaikki himmeni jo omaan suuruuteensa ja tutkimattomuuteensa. Sitä lisäsi vielä Aatteelan lyhyt myönnytys:

— "Niin… Se on käsittämätöntä…"