— "Et sinä voi sitä tehdä. Ei kukaan maailmassa voi teoistansa vastata."
Anna Pawlownakin oudostui. Munkki Pietari selitti silloin:
— "Jos joku sinut johtaa harhaan, tai lyö sinut raajarikoksi, onko mielestäsi asia sillä sovitettu, että hän ehkä istuu ikänsä vankina, sinun taakkanasi?"
Harhama vaikeni. Kysyjä jatkoi:
— "Tai jos se joka sinun lapsesi turmelee, tai sen ainoastaan tappaa, kärsii siitä kuolemanrangaistuksen, onko paha sillä sovitettu?"
Harhama ei voinut vastata. Munkki Pietari teki johtopäätöksensä:
— "Ihminen kykenee keskimäärin ainoastansa oman itsensä elättämään. Hän ei voi siis mistään vastata. Jos hän rahoillakin vastaa jostain pahasta teostansa, eikö hän vastaa siis vierailla rahoilla, koska oma työnsä hänelle ainoastansa leiväksi riittää?"
Pakostakin täytyi Harhaman myöntää, että munkki Pietari oli lausunut totuuden, jota ei voida kumota. Hän synkistyi synkistymistänsä. Anna Pawlowna huomasi hänen tuskansa, ja tahtoen johdattaa keskustelun rauhallisemmille aloille, ja löytämättä siihen aihetta, huudahti hän tuskallisena:
— "Eikö se päivällinenkään joudu?"
Pienen äänettömyyden katkaisi taas munkki Pietarin lempeä ääni: