— "Nyt toista leikkiä!… Sitä 'Täti ja setä'!" — keskeytti äkkiä pienen tyttösen kehotus, pienen hengähdyksen ajalla.
— "'Täti ja setä'!… 'Täti ja setä'!" — säestivät useat äänet.
— "Pois minä lähden teidän joukostanne", — kiirehti Rannisto, joka tunsi leikin "Täti ja setä".
— "Ee-ii!… ei isä saa mennä!" — ennätti Martva, tarttuen pois yrittävän isänsä käsivarteen. Kymmenkunta muuta riensi Martvan avuksi ja yhdessä he vetivät Ranniston pihamaan keskelle. Sitä tehdessä kuului joukosta touhukasta väittelyä:
— "Ei 'Täti ja setä', vaan sitä uutta, jota Tuukkalassakin leikittiin!"
— "Ei sitä vielä osata", — huomautti joku tyttönen hyvin salaperäisenä.
— "Osataan… Osataan!" — huusivat monet nuoret äänet, lisäten:
— "Joutuin kukkia!… Tahi vaikka mitä!"
Osa joukosta hääräili Ranniston ympärillä. Toiset kokoilivat kukkia. Martvan äiti tuli sillä aikaa pihamaalle, kädessä tarjottimella kahvikalusto.
— "Täti mukaan!… Täti mukaan!" — iloitsi nuori joukko kokoutuen hänen ympärillensä.