"Vapaasti siksi harhantöillä harhailkoon hän! Se tahtos' on. Sun luokses toki päivin, öillä hän käy kuin vanki kahleeton. Vapaasti: suoraan — kautta mutkain hän saakoon aina haihattaa, kun aina kohtaa tulitutkain jokaista pahaa, harhamaa!"
Silloin kuului Jumalan ääni… Ihana punainen pilvi laskeusi enkelien ympärille… Siinä säteilivät he kirkkautena kirkkauden seassa… Jalka otti hiljaa aurinkoastuinlautaan, siipi pilven punaan… Aurinko liiteli hiljaa, autuaiden unena, pilvi enkelilauluna… Vuori hohti, vesi välkkyi… Jumalan kunnia kirkasti kirkkaudenkin.
Jo soivat suuret laulut. Maat julistivat Jumalan kunniaa, taivas kantoi Hänelle kiitosta. Kaikkeus ylisti Häntä ja aika vieri Hänen virtenänsä.
Enkelien eteen avautui taas kaikkeus maailmantulena. Valkeni ijankaikkinen luomis-aamu, joka ei koskaan päiväksikään kerkeä. Riemuiten ylistivät enkelit Häntä. Kuin armain onni puhkesi heistä ihastus. He lausuivat vuoroonsa:
Gabriel:
"Taas tänään, niin kuin kerran ennen Sun luomisaamus' armastaa. Tietänsä vinhoin siivin mennen rataansa mailmat pauhoaa. Taivaalla vuoroon päivyt kierii, tai synkin pilvi salamoi, taas vuoroon kuuhut siellä vierii, tai tulvaa sieltä aamunkoi."
Mikael:
"Sun käskystäsi kaikki soipi: auringot kiertää radoillaan ja pilvi tulta salamoipi, tai vuotaa vettä tulvanaan. Sa luot ja murskaat maailmoita, Sa kostat kaikkein pahat työt. Et salli huonees pilkkaajoita. Tomuksi eteesi ne lyöt."
Raphael:
"Kuin kotka kannat maailmoita ylitse kuiluin hirveimpäin, ja jotka käyvät harhansoita Sa johdat hiljaa Itsees päin. Sa ohjaat hurjan tähdenlennon ja ihmis-aatteen siiven myös. Sa hoidat linnunpojan hennon. On ihmeen suuri Sinun työs."