"Sitä samaa ma juuri ajattelin… Neuvoistasi nyt sua kiitän… Palkitakin sua ma tahtoisin… Vaan mitä antaisinkaan…"
Perkele:
"Ma olen aina vähään tyytyväinen… Jos jotain vanhaa… olematontakin saan — tyydyn siihen. Moni mulle lupaa sielunsa vain…"
Iltamo (ihmeissään):
"Ai, kuinka vähään tyydyt."
Perkele:
"No mitä tehdä!… Sitä koruansa ei nainen näyttää voi. Siis minullehan se joutaa… Muita koristuksiansa en raaskisikaan ottaa…"
Iltamo (hilpeänä):
"Mutta sielu on nykyään jo muodista pois jäänyt… Sanotaan, ettei sitä olekaan… Mihin sä käytät vanhamuotisia koruja… sieluja?…"
Perkele: