"Ja kerskui sitten vielä olevansa mukamas hyvä isä…"
Harteva (epätoivoisena):
"Totisesti, jos nyt se, Piru, pelastuksen toisi, niin nahkanikin saisi viedä sitten, kun en mä sitä enää ihokseni tarvitse…"
Toiset kolme (vannoen):
"Saisi vaikka elävältään jo viedä muassansa, kunhan toisi nyt avun!"
Harteva (epätoivoisena):
"Ah, jos auttaisit sa, Piru!…
Kas… kas, kun mua alkaa röyhtäyttää!"
Harteva röyhtäisi… Mutta röyhtäyksestä pääsi pieni hengähdys hänen suustansa… Ilmaan päästyänsä se hengähdys oitis syttyi… Tulikielekkeenä leijaili se nyt huoneessa hiljaa, kauniisti… Kaikki neljä kauhistuivat… Tulikieleke leijaili yhä elävämmin… Harteva oli kauhun lyömä… Viimein huudahti Horsma hämmästyksissään:
"Voi, Harteva!… Sun hengähdykses palaa!
Nyt oot sä, mies, jo liian paljon juonut!…"
Harteva (kauhuissaan):