"Ei mitään tee!… Ma olen soimauksiin jo tottunut… Ken tuhmuuden vain tekee, hän mua soimaa: Jalan kiven loukkaa — nimeni lausuu hän, ja edellensä: mies eukon nai — kun akka häntä haukkuu hän minun nimeäni suustaan päästää kuin paputulvaa, vaikk' en ikänäni vihille ole ketään viekotellut…"
Harteva (selviytyen):
"Ah, nyt mä ymmärrän jo minkä vuoksi niin ankarasti sydän-alaa velloi! Se oli siksi, että siellä asuit sa, rakas, armas, suuri otto-isä…"
Perkele:
"Sen oikein sanoit…"
Harteva (kummissaan):
"Ja kun minä luulin sun tuli-helvetissä majailevan!"
Perkele (viisaan eleillä):
"Et väärin siinä luullutkaan… Vaan kuule: Mä helvettiä muassani kannan ja asetan sen aina ihmispoveen, johonka majottaudun!"
Horsma (huudahtaen):