— "Eikö yhteiskuntajärjestys, joka sen sallii, ole väärä?… Ja ovatko lait, jotka sen sallivat, silloin samaa kuin oikeus?"…
Rannisto ajatteli, huomasi papin olevan oikeassa ja lausui ajatuksissansa:
— "Kiitos, pastori, selityksistänne! Minä en ole asiaa aina jaksanut ajatella niin kuin Te sen nyt selitätte… Tällä hetkellä minusta tuntuu, että meidän ehkä olisi edistettävä sosialismia, edistääksemme sillä Jumalan valtakuntaa…"
— "Kyllä", — tarttui pastori Aamusto, jatkaen: "Mutta toista tietä meidän on kuljettava: Meidän on edistettävä Jumalan valtakuntaa, että sosialistinen yhteiskunta sen kautta syntyisi. Jos toisin teemme, emmekö ole verrattavat mieheen, joka huonetta rakentaessansa ensin koettaa asettaa harjahirren ja vasta sitten, kun huone olisi valmis, aikoo asettaa peruskiven?"
Vertaus tuntui Rannistosta sattuvalta. Pastori jatkoi:
— "Ne sosialistit, jotka muuta tietä kulkevat: alkavat sosialismista sinänsä, tullaksensa uskontoon, ne ovat verrattavat juuri semmoiseen mieheen, joka harjahirren ensiksi asettaa. Heidän huoneestansa ei mitään tule. Mutta aika tulee, että he huomaavat erehdyksensä ja laskevat oikean peruskiven, ja silloin rakennus kohoaa lujalle kalliolle rakennettuna…"
Ja kun Rannisto ja Oolavi vielä äänettöminä ihailivat nuorta pappia, jatkoi tämä:
— "Mutta monella on aivan väärä käsitys sosialismista. Se ei ole edes semmoinen oppi, joka oikein käsitettynä koskettelisi valtiomuotoakaan…"
— "Nyt Te, pastori, liioittelette", — yritti Rannisto.
— "En… En ollenkaan", — keskeytti Aamusto jatkaen: "Eikö itsevaltias voi säätää sosialistista yhteiskuntajärjestystä?"