Mutta silloin ilmestyi tielle hänen eteensä joukko harjoituksista palaavia sotamiehiä… Hän tyrmistyi, hätäytyi, oli menettää mielenmalttinsa… Takaa ajajat huusivat sotamiehille miesvoimalla:
— "Ottakaa rosvo kiinni!… Ottakaa kiinni rosvo!"
Sotamiehet käsittivät asian ja heti oli pakotie tukittu… Hetken epäröi Oolavi, silmänräpäyksen vain… Seuraavassa tuokiossa syöksyi hän oikealle, jonne kääntyi pieni polku… Alkoi uusi kilpajuoksu. Sotamiehillä ei ollut patruunia, joten ampumisesta ei ollut pelkoa… Takaa kuuluivat yhtenäiset kehotukset: "ottakaa kiinni!"… Vastaan tuli mies, sieppasi seipään ja aikoi tuketa tien… Oolavi ojensi aseensa… Kuului pamahdus ja mies kaatui hengetönnä tielle, Oolavin hypätessä hänen ylitsensä.
Taas jätti hän kiinni-ottajansa ja oli pääsemäisillänsä metsän suojiin, kun sieltä ilmestyi miesjoukko ja huudon kuultuansa tukkesi häneltä tien… Hän ei enää käsittänyt mitään… Sokeana kääntyihän polulta oikealle ja hyppi kivikkoa myöten eteenpäin… Ajajat seurasivat kintereillä. Hän oli jo kolmelta puolen saarrettu.
Äkkiä tuli joki eteen… Hän vilkaisi sivullensa ja huomasi olevansa piiritetty… Nopeasti viskasi hän kultasäkin jokeen ja syöksi itse perässä, alkaen voimakkailla vedoilla uida vastaiselle rannalle… Takaa-ajava joukko syöksi rantaan… Kuului sekava melu… Neuvoja annettiin, mutta kukaan ei voinut mitään tehdä.
Viimein saapuivat poliisit pistooleinensa. Hänen käskettiin henkensä uhalla pysähtyä… Oolavi ei totellut… Silloin pamahti laukaus ja luoti suhahti ilmassa… Silmänräpäyksessä painui Oolavi veden alle.
— "Sattui!" — kuului rannalta. Väki levähti… Poliisi lähti noutamaan venettä, jättäen vahdit paikkaa vartioimaan. Alempana pulahti virta.
— "Tuolla menee jo ruumis", — lausui joku rannalta.
Virta pulahti vielä kerran. Joku ihmetteli:
— "Kas miten nopeasti virta käy…"