— "Älä valehtele!… Suus kiinni!" — keskeytti sekava, yhä yltyvä rähinä. Puhuja huusi sen seasta:
— "Minäkö valehtelen!… Minäkö?… Kaikki pyhimykset tietävät, että viime pyhänäkin varastit vanhan akan taskusta kolme-ruplasen… Eh, sinä lebetjefilom!… Ja yölläkin vielä käyt rukoilemassa… pyhienkuvia varastat…"
— "Nyrkillä minä turpasi tilkitsen!" — huusi soimattu raivostuneena… Vastustaja yltyi siitä, uhitellen:
— "Koetappas!… Koetapas tilkitä!… Kirkon rosvo!… Ähä!… Entäs syksyllä, kun Mikael Ihmeittentekijän kirkosta varastit jalokiven Jumalan äidin kuvasta… Vai et 'rukoile' yöllä?… Päivälläkö sitten varastit?… Vai olisi vahti sinun sallinut päivällä sillä lailla rukoilla?… Retale… Kirkon rosvo… Lebetjefiläinen…"
Rähinä ja nujakka yhä yltyi. Mopsi jatkoi kinasteluaan Mörön kanssa.
Molemmat olivat jo käsiksi käymäisillänsä.
Mörkö nosti jo nyrkkiänsä kiljuen:
— "Näytän minä sinulle, koiran henttu!"
— "Herkeä, Mörkö, herkeä!" — tyynnytteli joku. Mörkö yltyi entistä enemmän ja huusi:
— "Minä en herkeä… Mitä varten hän loukkaa ja sanoo että sidnikofilaiset kirput ovat kylläisempiä kuin lebetjefiläiset!… ja että minulla ei ole kirpun ruokaa… Opetan minä sinut kuontaloleuka… sinä tappurapää!…"
— "Koetappas… Yritäppäs!… Alotapas tappelu!… Koetapas opettaa, hamppuparta", — raivosi Mopsi puoluelaisinensa. Siellä täällä mäiskivät jo nyrkit ja kuului kirouksia. Mörkö raivostui ja vannoi: