Mörkö raivostui. Silmät kiiluivat salamoina. Muutamassa nurkassa jo tapella natisti lebetjefiläinen ja sidnikofilainen. Toiset kinasivat yhä äännekkäämmin toisiansa haukkuen. Mörkö uhitteli Mopsia:
— "Ah, minkälainen herra!… Kirpun ruoka!… Mistä viskasikin tänne!… Eh, sinä sidnikofilainen rosvo!…"
— "Minäkö rosvo!… Sanotko vielä sen!… Sanotko, katuvaras?…
Minäkö rosvo?" — kähisi Mopsi. Silmät välähtelivät petomaisina.
Kynnet vetäytyivät sormista. Mörkö härnäytyi siitä ja ilkkui:
— "Sanon… sanon, että rosvo… Eilen siiat varastit…"— "Älä valehtele!" — huusivat Mopsin puoluelaiset sidnikofilaiset.
— "Itse varastit eilen Nasarofin piharengin akan hameen… Kelmi…
Koirannaama!" — huusivat toiset.
Viheliäisyyden pesä oli huutoa täynnä. Siellä täällä läiskivät nyrkit.
— "Entä sinä… Mitäs sinä varastit!… Jos sanon poliisille, niin Siperia sinut perii… Jumal'avita sinut perii Siperia", — rähisivät Mörön puolustajat. Kaikki olivat tappeluvalmiita… Sormet käyristyivät haukankynsiksi… Eläimelliset katseet etsivät saalista… Eräs tappelupari haukkui toisiansa oven suussa… Toinen heistä soimasi vastatappelijaansa:
— "Katumaton!… Et ole Jumalaa rukoillut eläissäsi… Kymmeneen vuoteen et ole kirkossa ollut… Sidnikofilainen kirppu!…"
— "Entäs sinä!" — huusi loukattu jatkaen:
— "Sinä olet joka pyhä kirkossa… Mutta tiedän minä mitä varten:
Taskuvarkaana sinä olet…"