"Es war einmal ein König,
Der hatt' einen grossen Floh."
[Eleli muinoin kuningas,
joll' oli suuri kirppu.]
— "Herkeä siinä ulisemasta, retale!" — huudettiin hänelle yhdestä suusta. Melun seasta kuului yhä koveneva väittely. Hurjat eläimelliset mielet kiihtyivät Koko joukko oli kohta tappeluvalmis. Kuului väitteitä:
— "Piru!… Kehuu sidnikofilaisia, nälkimyksiä… Toissa yönäkin meitä oli siellä sata miestä ja yhden niistä söivät kirput…"
— "Tuki leipäkuoppasi!… Yhden söivät kirput!… Valehtelet", — väittivät sidnikofilaisten puolustajat kiihtyneinä. Siellä täällä kömpivät miehet jo lavitsoiltansa, valmistautuen käsirysyyn. Hurjat katseet välähtelivät puolipimeässä. Risaiset paidat ja paljas iho vilahtelivat kirjavanaan ja kaksikymmentäneljä puhtaisiin naisten paitoihin puettua miestä hääräili joukossa kuin munkit. Äskeinen lebetjefiläinen puhuja piti puoliansa täyttä kurkkua, melun säestyksellä huutaen:
— "Jumaliste söivät sidnikofilaiset nälkimykset yhden miehen verran!… Sillä jos olisi mitattu sata miestä iltasella ja aamusella uudestaan punnittu, niin jei bohu olisi joukko ollut yhtä miestä kepeämpi… Tai jos olisi kirput mitattu, niin miehen painon olisivat lisääntyneet!… Ja miten vielä purevat pahuukset!… Ihan on kuin pistettäisiin tulisilla neulankärjillä…"
— "Se on totta… Hän puhuu totta, mutta Mopsi valehtelee… Mopsi aina valehtelee", — melusivat lebetjefiläiset.
— "Heretkää!… Pirut… Katuroikaleet… Lebetjefille ei mene kunniallinen ihminen… Ainoastaan Riiassa on niin nälkäisiä kirppuja kuin siellä" — huusivat vastustajat sekaisin. Oolavi vetäytyi syrjään. Mörkö astui Mopsin eteen ja kähisi:
— "Mitä pahaa minä sinulle olen tehnyt, kun loukkasit: 'Minulla ei ole millä kirppua syöttää'?"
— "Korjaa luusi siitä!… Kirppua syöttää!… Piru!… Kelmi!…itse sinä olet kirppu… lebetjefiläinen nälkäinen kirppu sinä olet… Korjaa luusi, puhutaan sinulle!"