— "Mörkö puhuu totta, kun sanoo että Lebetjefiläiset kirput ovat kylläisempiä", — kuului huomautuksia. Toiset olivat vastakkaista ajatusta.
— "Sidnikofilaiset ovat kylläisiä", — huudahti "Mörkö" halveksivasti. Mopsi loukkautui. Jotkut asettuivat hänen puolellensa. Syntyi yleinen väittely. Nukkuneet heräsivät. Äskeinen puhuja "Mörkö" piti puoliansa, inttäen:
— "Oletko nähnyt sidnikofilaisia kirppuja!… Kummallista!… Sinä 'Mopsi' loukkaat ihmistä… Kuinka en olisi nähnyt sidnikofilaisia, kun olen niitä ruokkinutkin… kunnia Sinulle, Jumala, että olen ruokkinut!…"
Väittely kiihtyi nopeasti. Viheliäisyyden majan kaikki asukkaat sekottuivat siihen asiantuntijoina, ensin ohimennen, jotain sanoaksensa, sitten vastaväitteiden kiihdyttäminä. Kaikkialla väiteltiin, kaksittain… joukottain… ensin tyynesti, hiljaa puhuen, sitten navakammin… Jokaisella oli oma kokemuksensa molemmista kirppusuvuista lebetjefiläisistä ja sidnikofilaisista… Mopsi närkästyi ja väitti Mörölle halveksivasti:
— "Ruokkinut!… Olet ruokkinut sidnikofilaisia!… Valehtelet… Millä sinä ruokit?… Ei ole miehessä mitään syötävää… ja sittenkin sanoo: 'Olen ruokkinut'!"
— "Jumaliste olen ruokkinut… Miksi sinä, Mopsi, loukkaat ihmistä?"— tarttui Mörkö hanakkana. Eräs huomautti melun seasta:
— "Todellakin!… Miksi sinä loukkaat 'Mörköä?' Mitä varten menet,
Mopsi, sanomaan että hänellä ei ole millä ruokkia sidnikofilaisia?…
Häpeä sinulle, Mopsi! Oletko itse lihavampi Mörköä, kun kerskut? Eh,
sinä!"
Mopsi yritti puhua, mutta Mörkö ehti ennen. Hän kiukutteli, rähisten:
— "Entä sinä itse, suulastelija!… Millä sinä ruokit?… Eh, kanalja… Tikulla kaivelemalla saa luiden raoista lihaa etsiä… Ja hyvä jos sittenkään löytää… Entäs, onko kirpulla lapio, että saisi kaivetuksi likaan kuopan, jotta pääsisi sinussa lihaan käsiksi!… Eh, sinä!… Ja vielä ylpeilee, että: 'Millä sinä ruokit'… On Jumalan kiitos vielä kirppupoloiselle ateria."
Oolavi tyrmistyi kokonansa. Koko elämä haisi hänelle kuin ilkeä loka.
Sisälle oli juuri tullut juopunut nuorehko mies, entinen ylioppilas.
Kuultuansa kirppusodan olevan käynnissä, lauloi hän Faustista
renttuillen: