"Vaan häntä kova onni hosui…
Ah, sääli kunnon täitä!
Se runoilijan takkiin osui,
sai syödä runonpäitä…
Sai vatsanväänteet raukka siitä…
Hän sitä muonaa vain ei kiitä…"
Kynästö (mietteissään):
"Tää runo tuottaa vatsanväänteet mulle."
Kirjamo (happamana):
"Mä myöskin, luulen, saan nyt mahataudin!"
Perkele (juhlallisesti):
"Vaan siellä sai hän myöskin maistaa pisaran runoverta ja kunniaa ja nälkää haistaa… Hän hullaantui. Ja kerta jo, äläs, runovehkeet osti, ja suuren runoporun nosti…"
Runosto (tyytymättömänä):
"Tää suunta, luulen, oisi hyljättävä…"
Mustemala (miettien);