"Kun ei tuo, lempo, meitä ivaileisi!"
Perkele (jatkaa juhlallisena):
"Niin nosti täi nyt viisaan päänsä, runoili, jotta paukkui. Söi kansaa, vuoroin syötäväänsä taas särpimikseen haukkui, jos kuka häntä kynsin hääti, hän sille haukkumisen sääti…
Hän kirpun seuraan päästä koitti: tää kehut hälle kantoi. Mut milloin häntä joku moitti hän tuolle ruoskaa antoi… Vaan jos ne minuun iskee hampaan, niin rikkaläjään riettaat kampaan."
Kynästö (vakavana):
"Mä näen mikä hän on miehiänsä."
Runosto (ylenkatseellisesti):
"Niin minä myös."
Kirjamo (ylpeästi):
"Ken tuota ei jo näe!
Hän pitää meitä täällä pilkkanansa!"