— "Ei muuta kuin luonnollinen seuraus: Sornovon osakkeet laskevat…"
Syntyi pieni leikkelevä äänettömyys. Oolavin ohimoita poltti niihin tulvannut kuuma veri. Kultakuume puhkaisi pesäkkeensä, joihin oli vetäytynyt, sekä alkoi hävittävän työnsä. Parooni Geldners jatkoi:
— "Ette kai aijo nyt ruveta osakkeitanne rahaksi muuttamaan?"
Kun Oolavi oli lausunut jonkun epäselvän sanan, selitti parooni:
— "Jos tällä hetkellä tarjottaisiin osakkeita myötäväksi, synnyttäisi se ehkä paniikin. Arkaluontoiset, varsinkin pikku-eläjät… kaikenlaiset pörssijänikset… alkaisivat seurata esimerkkiä, ja seurauksena olisi hintojen suunnaton aleneminen…"
Oolavi sytytti sikarin, huolettomana kuin olisi asia hänelle ja hänen rahoilleen pikkutapaus. Luuloteltu miehen kunnia ja henkinen hätäytyminen taistelivat hänessä julmaa taisteluansa. Hän ei tahtonut näyttäytyä araksi ja painoi hätänsä näkymättömäksi. Puhaltaen savua suustansa hän lausui kuivasti:
— "Se on kyllä totta… Jänikset aina pilaavat pörssin… Entä Te, parooni: mitä aijotte tehdä?"
— "Odottaa", — oli kuiva, lyövä vastaus.
Oolavi oli sisältä kuuma, päältä nähden kylmä. Hän tiesi, että hän ei voisi odottaa, sillä hintojen laskiessa alle määrähinnan olisi hän tarvinnut uusia rahoja ja niitä ei ollut aina saatavissa. Tuukkalan luottokin oli tyyten käytetty. Hänen vielä miettiessään, jatkoi parooni Geldners:
— "Aijoin juuri kehoittaa Teitäkin ryhtymään pitämään hintoja pystyssä, se on: ei yrittämään nyt rahaksi muuttaa, vaan päinvastoin, mikäli mahdollista ostamaan tarjolla olevia osakkeita täydellä hinnalla… Se antaa toisille rohkeutta… Jäniksetkin saavat karhunnahan… Teillähän onkin yksinomaan ainoastaan Sornovon osakkeita?… Vai kuinka?"