"Hän on siinäkin palvellut minua: Hän on pyhittänyt sen laiskuudellansa, ja lisäksi: hän on sillä pyhittänyt kaikki päivät lepopäiviksi, vaikka Jehova käskee kuusi päivää työtä tekemään… Hän ei ole tehnyt työtä yhtenäkään päivänä…"
Hiisi lopetti hänen puheensa, lisäten siihen:
— "Hän on vastoin Jehovan käskyjä pyhittänyt koko elämänsä lepopäiväksi…"
Ilohuuto ja riemulaulu tulvi pauhuna multaluolista… Kaikki tunnusti Perkeleen voimaa ihmisessä. Perkele kysyi järkkymättömän kovana, voitonvarmana:
— "Voiko hänen hengestänsä silloin kypsyä hedelmä Jehovalle?…Voiko sekään enää tulla Jehovan orjaksi, johon on tarttunut Harhamasta minun puhdas henkeni?"
Enkelit vastasivat laululla:
"Ken maistaa hänen hengestänsä, hän saakin sinun henkeäsi puhtaimman siemauksen. Se lumous: sun henkesi, pois polttaa hengen Jehovan, ja ihmishengen kokonaan se huumaa sekä juovuttaa sun palvelijaksesi."
Perkele käveli ylpeänä kruununsa hohteen hänen hartioilleen valuessa.
Pysähdyttyänsä hän lausui:
— "Ja semmoisen hedelmän olisi hän vienyt hautaansa, jos ei olisi kirjaansa kirjoittanut… Nyt elää hänen henkensä hänen kuoltuansakin todistamassa minun voimaani ja levittämässä minun henkeäni!…"
— "Se oli sinun tahtosi… Sinä et sallinut hänen viedä henkeäsi hyödyttömänä hautaan", — ylistivät enkelit.