"Ja mitä siitä lapsesta aina kiusaakin."
Hän laski poikasen maahan, korjaili sen paidan nenäliinaa housuihin. Mieli aivan yleni. Hän jatkoi siinä korjaillessaan, mieli tavallistakin vakaampana:
"Herran Sanassa se meille selkenee viisaus. Niin ässät kuin ärrätkin."
Mutta Nyken syntymäpäivä-ilot olivat synkistyneet, elämä myrkytetty. Unohtui jo vehnästaikinakin. Kuin väsyneenä hän lähti Sissu-repsunsa kanssa pullittelemaan pois työmaalta. Hän oli joutunut liika nuorena profeetaksi ja tunsi nyt ja aina sen viran painon ja miten vaikea on olla profeettana isäinsä maalla.
Mutta taas jäivät hänen mieleensä Justiitan sanat: "Sylkäisee isänsä konnulle ja lähtee papiksi maailmalle", ja siitä, nimenomaan siitä sylkäisystä, hän sai uutta virikettä asiallensa. Ja kun Justiitta, kuten äsken äitikin, oli sanonut Herran Sanassa selkenevän ihmiselle sekä ässät että ärrät ja kun hän oli aikoinaan kuullut isävainajansa pyhäkoulussa tavauttavan Isämeidästä: "ii, sano ii, ässä ää sää" ja se oli jäänyt mieleen, niin hän altistui Justiitan opetukselle niin, että päätti etsiä Sanasta tuota viisautta, keinotella sitä tietä itsellensä tuon kalliin aarteen, ja miten ollakaan, niin hänessä pääsi sillä hetkellä lyhyeksi ajaksi valloille totisen kristityn viisas nöyryys. Hän oli äidin kanssa kirkossa käydessänsä nähnyt papin kirja kainalossa kohoavan juhlallisesti ja tasaisesti saarnastuoliin. Se muisto kuvastui mielessä. Hän unohti vehnästaikinan tyyten, etsi aitan hyllyltä isänsä vanhan Raamatun, tallusteli se kainalossa kenenkään huomaamatta Sissun kanssa riihen taa, istahti siellä seinäviereen, avasi kirjan ja alkoi aivan ensi sanasta: "Biblia eli Pyhä Raamattu" tavata: "Ii, tano ii, ättä ää, tää."
Mutta siinä loppui taito. Hän pysähtyi, vaikeni. Sissu-repsu huomasi hänen pulansa, tahtoi ottaa siihen osaa, nousi takakäpälilleen istumaan ja korvat ja etukäpälät riipalla katsoi rukoilevasti pikku herransa silmiin ja uikutti ymmärtämystä anoen. Nyke nosti hänet syliinsä, istahti Raamatun päälle, istui hetken, toisen, hyväili Sissuansa. Alkoi jo uuvuttaa, sillä hän oli aikaisin noussut. Pihamaalta kuului kukon etäinen kiekaisu, mutta hän tuskin enää tajusi sitä, sillä uni teki tuloansa, lapsen herttainen kesäpäivän uni. Täyteläinen, hiljainen ruispelto häipyi hiljaa pois tajusta. Hän kallistui Sissu sylissä Raamatun viereen ja nukahti sikeästi, iso hattu päässä, suupielessä makea unenmehu ja Sissu jalkopohjassa käppyrässänsä turvallisena nukkumassa. Tuli ilta. Verkalleen palaavan karjan kellot soivat rauhallisina. Illan hyttyset survoivat, parvi siellä, toinen täällä kuulaassa iltavalossa kimaltelemassa, mutta yhä nukkui pikku pappi. Hän ei herännyt silloinkaan, kun Justiitta hänen sattumalta löysi, kantoi tupaan ja pani vuoteeseen, jossa väsähtänyt mestari nyt jatkoi sikeääkin sikeämpää viattoman lapsen kesäiltaista unta, suupielessä makea unenmehu ja uskollinen Sissu jalkopohjissa käppyrässä.
* * * * *
Se siitä.
Mutta kuten lukija tietää, oli Nyken äidin, Kainostiinan, ja Saarna-Kopsan eli Pytty-Syyrakin välillä riitaa uskonasioista. Kaksi kukkoahan ei ole koskaan sopinut yhteen linnaan, mutta nyt ei siihen mahtunut edes kukko ja kana. Molemmat halusivat vallita seurakuntaa yksin, ja niinpä nousi riita. He alkoivat syytellä toisiaan vääräoppisuudesta, lahkolaisuudesta. Riitaa kiihdytti vielä se seikka, että seurakuntaan oli tullut uusi pappi, rovastin nuori apulainen, ensimmäinen uusi pappi pariin vuosikymmeneen. Molemmat kyläsaarnaajat kokivat kilpaa kelvata nuorelle pastorille. Kumpikin hänelle koki osoittaa olevansa seurakunnan tärkein uskontekijä, ja se kaikki lietsoi henkeä.
Ja nyt sattui niin omituisesti, että tämä oppiriita heidän välillään nousi siitä, kumpi on suurempi taivaanvaltakunnassa, lapsiko vai aikuinen. Kainostiina saarnasi kirjaimen mukaan, että ainoasti lapset tulevat autuaiksi, sillä hän vetosi Sanan todistukseen — jotta: "Senkaltaisten on taivaanvaltakunta." Hän selitti sitä saarnoissaan ja ollakseen suorastaan ilkeä miesväelle yleensä ja miesprofeetoille ja varsinkin Pytty-Syyrakille erittäin hän aivan voitonriemulla seurakunnallensa todisti: