"Päättäen siitä, että se Virsu-Taavetti tässä puheli, että siellä ei ole muita naimattomia leskivaimoja kun se Nykäsen emäntä… jota hän muutoin piti teille sopivana…"
Hän oli lopettavinaan siihen ja lausui pikaisesti, kuin välinpitämättömällä äänensävyllä:
"Mutta ne nyt semmoiset asiat yleensä ovat Herran päätöksestä riippuvia."
Eikä sitä juuri muuta tarvittukaan. Syyrakki hellitti jo uskonriidassa ja puheli vakaana:
"En minä sitä sano."
Hän yskähti hurskaasti ja jatkoi:
"Minä myönnän, että kaikissa meissä on vika Herran edessä. Jos kellä ei sydämessä, niin ainakin päässä." Pastori huomasi onnistuneensa. Hän tapaili:
"Niin no."
Sanoja hän valitsi ja nyt jatkoi:
"Ainoastaan yksihän se on viaton. Nimittäin Herra taivaassa." Syyrakki aivan suli. Ja miten ollakaan, niin hän jo katui sitäkin, että oli ollut ynseä Nykelle, josta voi tulla hänelle pojintima, kun kerran pastori on apuna. Hän jo katui hiljaa suuttumuksiansa, mutta koki vielä toki hieman puolustautua, puhellen: