IX
Kirkonkylässä oli Simunan riihen takana oleva kenttä keväisin pienen väen ainaisena kokouspaikkana. Siellä se väki rakenteli tarhoja, pelasi "kenkkaa" ja "nappia", hääri jos mitä. Kumahtelivatpa tapulissa saarnakellot tai ruumiskellot, niin aina siellä vain aherti tämä huoleton pieni väki.
Mutta kesempänä siellä oli tyhjempää. Oli väsytty leikkeihin. Tarhat jäivät yksinäisiksi aholle. Ainoastaan pojat poikkesivat sinne, sillä heillä oli tapana langeta siellä riihen nurkan takana ensi syntiin: varkain tupakoimiseen. Töyryn Aku tosin oli jo ennen langennut, mutta hän kävi siellä varkain jatkamassa, ja niissä puuhissa hän siellä riihellä nytkin aherti.
* * * * *
Ja täällä lankesi nyt ensi syntiinsä tämäkin maailmaa vapahtamaan lähtenyt pikku apostoli, Mestari Nyke. Töyryn Aku tapasi hänet oitis kirkonkylään saavuttua. He ystävystyivät heti. Aku johti hänet riihelle, tarjosi tupakan, ja Nyke otti ja imaisi. Ei se hänestä erin maistunut, mutta imeksi hän kuitenkin.
Mutta sitten seurustui heidän joukkoonsa vallesmannin pikku tyttönen Sievä. Aku rupesi nyt uudelle ystävälleen, Nykelle, ylvästelemään taidoillaan. Hän kysäisi:
"Osaatko sinä heittää kärrinpyörää?"
Ei Nyke osannut, vaikeni. Aku heitti "kärrinpyörän" ja kysyi voitokkaana:
"Entä kaksinkertaisen neulansilmän, osaatko?" Taas Nyke vaikeni. Ja kun Aku yhä vain taitojaan ilmoitteli, niin hän jo kateellisena, aivan ynseänä kysäisi vastaan:
"Otaatko tinä tanoa ättää?"