Ja tänään sitten tapahtui ratkaiseva käänne Syyrakin ikiliikkujan kohtalossa. Talon silppukoneeseen tarvittiin uusi n.s. huimapyörä, ja kun ei ollut aikaa sitä tehdä ja ikiliikkujassa oli eräs siihen tarpeeseen sopiva pyörä, niin ukko päätti sen irroittaa ja asettaa silppukoneeseen. Niin alkoi ikiliikkuja pala palalta ikuisen liikuntonsa maailman suuressa taloudessa, ja toiset arvelivat, että se oli tuon samaisen ikiliikkujan ulkonaisen olemuksen lopun alku.
Sitä pyörää ukko nyt irroitteli, ja Nyke ja Virsu-Taavetti katselivat menoa. Virsu-Taavetti silloin arveli Syyrakin mieliksi sen liikkujasta:
"On se hyvästi ajateltu ja tehty värkki… Kun vain Herra voiman lainaa, niin ei siinä puutteellisuus näy!"
Mutta silloin puhkesi Nyke, jätti tyhjällä tappamisen, sai hengen ja puhelahjan. Lötjösen sanojen mukaan hänelle tuli nyt suuvahinko, sillä kehumisista kateellisena hän nyt sittenkin väitti vastaan ilmoittaen:
"Eipät ole hyvätti tehty." Ei Syyrakki häneen nyt suuttunut, mutta nyreytyi kuitenkin ja kysyi:
"No mitenkäs sen sitten pitäisi olla tehty? Että se olisi puutteeton?"
Ja silloin lopultakin Mestari Nyke lausui siinä isänsä konnulla sen saman viisauden, jota hän oli lähtenyt sanomaan kaikessa maailmassa silloin kun sylkäisi isänsä konnulle. Hattu syvällä päässä, pönäkkänä, kädet housuntaskuissa seisten hän mestarin tietoisuudella tyhjensi yhdellä iskulla kaiken profeetallisen viisauden, lausui ainoan oikean viisauden ja neuvon sanan, sanan, jota enempää ei neuvo ole voinut koskaan lausua. Hän lausui pönäkkänä:
"Te pitää olla tehty toitella tavalla."