KAPINE
(Katriinalle vakavana, tupakoiden.) Ka!… Mutta minkäpäs sille voi… Kun se on Nyssenkin laita kerran semmoinen. (Nousee, lähtee, vakavana, kuin itsekseen.) Jaa-a… Jaa-a!… Se on tämä maailma… (Poistuu kamariin.) Se on pantu kaikki tässä maailmassa navan päässä pyörimään… (Poistuu.)
NYSSE
(Tupakoiden.) Kaikkiko nämä ovat sinun omiasi?
MIMMI PAAVALIINA
(Leveästi, ihanpa kehaisten.) Ka-kaikki!… Kaikki samaa äitiä… Koko rykmentti! (Touhuten.) Sillä se on naisen elämä maailmassa Herran armosta yleensä semmoinen, että sitä mukaa kuin ikä laajenee, niin joukko ympärillä taajenee.
KATRIINA
(Neuloen. Kuin ohjaillen.) No!… mitäpä sinä, Nysse, näistä … maallisista!… Ole vain kiltti poika!… Kun kerran isäsi suostuu, niin… Pitää aina vain tahtoa oikein…
KAPINE
(Kamarin ovelta.) Katriina… Tulepas vähän! (Poistuu. Katriina lähtee.)