MIMMI PAAVALIINA
(Touhussaan. Kuin yksin huokaillen.) Niin, niin… Niin se on… Kun sitä yksinäinen naiseläjä tämmöistä komppaniiaa kasvatat, niin … et siinä silloin jouda tutkimaan, itäkö se vai länsi kulkiessa hameen helmaa heilauttelee… (Touhuaa.) Jaa-a!… Jaa-a! (Liinu tirskahtaa ovipielessä nauramaan Nysselle. Äkeästi.) Tyttö, pahuus siinä! (Lyö huivilla.) Vai tirskut siinä… Letukka! (Touhuaa. Jatkaa edellistä.) Mutta se on… Se on todellakin tämä maailma … tämä maailma on todellakin niinkuin Pukkisen pässi… Keväällä sen keritset, niin kohta alkaa vaan uutta villaa entisen sijalle kasvaa… (Touhuaa.)
NYSSE
Se on oikea pappamies … tuo (yrittää tutkia Ipun piippua). Näytätkös tätä!
IPU
(Äkeästi.) Elä taatana ota! (Loittonee vihaisesti muljautellen.)
NYSSE
(Selittää.) Minä olisin vain tarkastanut. (Tupakoi.) Se osaa jo hyvästi tupakoida.
MIMMI PAAVALIINA
(Leveästi.) Niin, ajattelepas!… Vasta parivuotias etana. (Touhuaa, kuin huokaillen.) Mutta se on se miesväki… Se ei mies tässä maailmassa voi imemättä elää vaan … imien se mies äitinsä kohdusta retkensä alkaa, ja niin se myös vaelluksensa piippuaan imien päättää… (Touhuaa.) Niin, niin… Niin se on! Mies ei voi koskaan kujeistaan paremmaksi päästä… (Efreitti puhaltaa torvea. Suuttuu.) Efreitti!… Juutas!… Pellolle siitä koko joukko!… Mars! (Sysii pienempiä ihan niskasta pitäen ulos.) Tässä te!… Juuttaan hyvät!… Mars pellolle… Vai siinä!