LIINU
(Äkeästi.) Eipäs valehtele!
EFREITTI
(Tiukasti.) Mutta valehtelee.
MIMMI PAAVALIINA
(Päivitellen.) Tämmöistä se on, Lomstiina, tää yksinäisen naiseläjän elämä!… Kyntesi siinä saat verille tapella, kun ei ole isää, joka kakarat kurissa pitäisi. (Joukolle, tuikeasti.) Mutta nyt se loppui!… Nyt komppaniia rippikouluun mars!… (Uhitellen.) Kunhan pappi ja lukkari siellä pehmittää, niin kyllä pahat juonet oikenevat… (Äkkiä.) Liinu!… Sinä ota Kriitliisa siitä! (Liinu ottaa penkiltä lapsen. Touhuaa kuin itsekseen huokaillen.) Jaa-a… Jaa-a!… Jaa-a!… (Enemmän asiaan.) Ja nyt siitä, senkin komppaniia, kirjat ja aapiset käteen ja ala opetella ulkoa sekä lakia että evankeliumia, niin että luokonaan luku lähtee, kysyipä tuota pappi tai lukkari…
LOMSTIINA
Hakseli tulee!… (Salaperäisesti.) Se kai tahtoo samaa … mitä
Nyssekin… (Merkitsevä nyökäys. Neuloo.)
MIMMI PAAVALIINA
(Touhussaan.) Jaa… Sen tietää… Että mies mihin kahtoo, niin sitä se myös tahtoo.