HINKKA
Ne ovat olleet sitten niitä lehmäkauppiaita.
LIINU
(Viskaa ynseästi palmikkonsa olan yli taakseen, niin että ne joutuvat aidan toiselle puolelle Hinkan käsiin. Ynseästi.) Olipa nuo nyt vaikka!… Kissanhäntää minä mokomista välitän. (Hinkka ottaa palmikot ja sitaisee ne salaa kaulansa ympäri, niin että Liina jää kiinni.) Ja sitte äiti vielä rupesi niille toraamaan ja sanoi että: olisit Jaferi niille saarnannut ilkeyksissäsi… Mokomillekin!… Antaisin minä, jos ne vielä tapaisin!
(Laulaa esiliinaansa nyppien.)
Jos armas luona ois, niin huoli jäisi pois, ei oisi kyyneleitä. Me hiljaa kuiskailtais, ei näkis äiti meitä, niin rinta rauhan sais…
MIMMI PAAVALIINA
(Saapuu paita kädessä. Hämmästyy.) Tyttö pahuus! (Lyö paidalla. Hinkka ja Liinu säikähtävät ja kokevat päästä irti toisistaan, päästellen palmikkoa auki solmusta. Kiivastuu.) Sinä tyttö-letukka!… (Lyö.)… Vai jo … sillä iällä!…
LIINU
(Puolustautuen.) No mitäs kun… Hän solmisi!