MIMMI PAAVALIINA
(Leveästi.) No, se livahtaa… Mikä ei ole Herralta säädetty, niin se livahtaa. (Nostaa touhauttaa vaatevasun näyttämön yli vasemmalle metsään. Poistuu samalla.) Vaatevasu tästä on rantaan röijättävä.
HAKSELI
(Yksin.) No… Alkaisihan tää jo mennä!… Koskapa hän ei kiellä, niin hän kai silloin suostuu. (Varaa lähtöä.) Jos tuo nyt sitten ihan järkiään rakkaudeksi kävisi. (Poistuu tietä myöten.)
JAFERI
(Saapuu oikealta Nellun kanssa. Molemmilla katekismukset.) Niin että mitä siinä on miettimistä … semmoisessa asiassa … kuin nyt naimisiin menossa… Kun sinäkin tulet jo kerran rippikouluun ja päästään yhtä aikaa ripille, niin mennään ihan niiltä lämpimiltään naimisiin… (Nellu istahtaa jakkaralle.) Yks' pää kuin lanttu… Minä rakastan sinua, ja ripille taas päästään, sillä (kehaisten) äiti sanoo tietävään lukkaria suostuttaessaan konstit … hyvä jos ei pappiakin varten…
NELLU
(Ynseästi.) Lukkaria!… Pyh!… Viis minä siitä!… Pääsen minä nyt ripille, vaikka olisi sata lukkaria!
JAFERI
(Kehaisten.) Ja läpäisen sitä minäkin toki paljaalla luvullakin yhdelle ripille! Neljä pääkappaletta osaan katkismusta ulkoa kuin vettä, ja Pajarin leski neuvoi vielä hyvän konstin… Että kun opettelee vaivaisensyntisen ulkoa nurinpäin, lopusta lähtien, niin sitten ulkomuisti yhä paranee… Niin että mennään vaan, Nellu, ripille päästyä ihan vakavasti naimisiin… (Äkkiä.) Mitenkä vanha, sinä, Nellu, jo olet?