NELLU
(Kehaisten, hyvin tietoisena.) No on minulla toki jo seitsemäntoista vuotta… Niin että en minä enää mikään lätykkä ole… Ja sitten minä saan ne testamentti-tuhannet … viisikymmentä tuhatta, sillä (ynseästi) kukahan nyt Nyssestä huolisi!… Pähkähullusta pojasta!… Pyh!
JAFERI
Niin… Vakavat meiningithän minulla on… En minä muita rakasta…
Kupilan Iidasta vain valehtelevat, että minä rakastan.
NELLU
(Nenäkkäästi.) Kupilan Iida!… Tää nyt… (Nousee äkkiä ja matkien ynseästi, nenäkkäästi, nenä pystyssä, suu supullaan.) Kun se koittaa olla ja… Kävelee näin… (Näyttää kävelyä.) Näin… Näin!… (Ynseästi.) Pyh!… Ja kaikilla se jo pitää mieskin olla ja rakkaus kuin nyt silläkin… Vasta viime kuussa kääntyi seitsemännelletoista ja nyt jo miehen perään!… Pyh!
JAFERI
Mutta en minä välitä hänestä…
NELLU
(Jatkaa omaansa ynseästi.) Ja sitten vielä kehuu, Iida, paidoillaan … että hänellä niitä muka on kaksitoista, mutta (tenäten) se on vale… Minä luin ne aitassa, kun Iida oli poissa, ja niitä vaan ei ollut kymmentä enempää… Viisi oli orrella puhtaana, sängyn alla kolme likaista ja yksi päällä… Se on kymmenen… (Ynseästi.) Ja sitten jo rakkaus… Eto kanalla!… Tuskin on vielä pyrstöä perässä, kun jo!… (Ynseästi.) Voi, voi niitä nykyajan naisia… Eivät malta kunnolla syntyäkään, kun jo miehen ja rakkauden perään, mutta minä vaan (tiukasti) *en*… Isä ja äiti kokevat minua naittaa rippikoulusta päästyä Takkilaisen Hermannille, mutta minä vaan en Hermannista huoli. (Halveksuen.) Jo-han!