(Topakkana.) Vai en… Sepä perhana…
LIINU
(Äkkiä.) Äiti!
HINKKA
(Pakenee.) No … tule … yöllä… Minä soitan viulua… (Juoksee pois. Liinu pakenee toisaanne.)
ROVASTI
(Palaa, silmäilee hattuaan etsien.) Tuossa… Unehtui… (Pistää hatun päähänsä, vesi valuu hartioille. Suuttuu.) As!… Akan pahuus! (Nuuhkaisee hattua. Harmistuneena.) As!… Tuo pahuus. (Lyö hattuaan kuivaksi.) Vallesmannin kynsiin minä sen hylyn annan. (Nuuhkaisee. Ajattelee, puhuu ajatellen.) Mhyh… Sanoi, että Herra teki vaimon miehen kylkiluusta, mutta … (ajatellen) ei olisi luullut kuivasta kylkiluusta niin mehevää ja heruvaa tulleen… (Poistuu allapäin hattu kädessä.) Tärveli koko hatun…
MIMMI PAAVALIINA
(Saapuu koko joukon kanssa, nostaa kätkyen.) So, Emstiina… Souvattamaan, että ei herää. (Emstiina alkaa liekuttaa.) Ja sitten… Sen kun tuli palamaan!… Lämmin yö tässä tulee… Tarkenee hyvinkin nukkua ulkona. (Touhuaa keittolieden tulisijaan tulen palamaan.) Jaa-a… Jaa-a! Huomenna sitten, lapset, alkaa rippikoulu ja… (Hartaasti aivan, yhä touhuten.) On oltava nöyrä ja kuuliainen sekä rovastille että lukkarille, sillä Herra aina auttaa niitä, jotka silloin kun muut vehnäistänsä syövät, eivät tee omaa kaurakakkuaan kateudella karvaaksi. (Toiseen asiaan, äkkiä.) Ja sinä, Liinu!… Ala ottaa sieltä kuormasta räsyjä pään alle… Ei tässä tulella kylmä tule. (Liinu puuhaa. Joukko varustautuu makuulle. Iltarusko alkaa.)