"Ja sitte tämä Mikko Pirhonen, niin siinä sitä jo riittääkin tämän lapsen osaksi sitä tavaraa…"
Hän pyyhki hien otsaltansa.
Pirhonen oli alkanut väen taitse luikkia lähemmä ovea, ja jo haparoi
Jumppanenkin lakkia takaraivolta lähemmä otsapuolta. Syntyi odotus.
Turunen kehotti:
"Ka eipä tässä sen pitempiä pyyntöjä olekaan… Niin jotta ala sinäkin
Liisa jo vetäidä tähän Suson rinnalle!"
Lapsi alkoi jo itkeä, mutta ei kukaan vaan liikahda. Pappi ryki. Turusen eukko supatti nyt Liisan korvaan, mutta tämä jo sähähti päätään kiekauttaen:
"En minä vaan Jumppasen akan kanssa mene itseäni häpäisemään!"
Syntyi neuvottomuus. Pappikin jo älysi asian. Hikisenä jatkoi Turunen, nähtyään Pirhosen olevan arveluttavan likellä ovea:
"Eipä tässä sinullakaan Pirhonen ole erikoisempia kiireitä…"
Tämä sytytti piippuansa ja muljautti sitä tehdessään Jumppaseen.
Turunen, jota painoivat isän huolet, jatkoi:
"Ja varsinkin tämä Jumppanen on sopiva mies tähän toimitukseen!"