"Onko Jumppanen puhunut Luikurisen rouvasta mitään Luikurisen rouvan kunnialle käypää?"
"Eikä ole puhunut", ehätti Suso. Tuomari ärjäsi hänelle ja toisti kysymyksensä. Silloin Jumppanen kielsi jyrkästi, kuten oli talvikauden hautonut. Hän sanoi:
"Elä usko! Minä nyt menisin puhumaan mitään koko mokomasta akasta, joka on kuin mikä harakka ja muutenkin mikä lienee entinen juoksuakka, joka sitte meni tälle Luikuriselle, kun ei enää herroille kelvannut!"
Tästä talven kuluessa miettimästänsä puolustuspuheesta hän sai sakon Luikurisen emännän kunnian loukkauksesta. Kun se oli julistettu, raapasi Jumppanen päätänsä ja kirosi:
"Eto harakasta, en paremmin sano, ilkeää sakottaa, vanha mies."
Mentiin siitä sitte Pirhosen kanteeseen. Pirhonen selitti:
"Ka tämä Jumppanen nosti semmoisen jutun, jotta minun on täytynyt koko talvi emännättä elää ja itse keittää ruoka… Tietäähän sen tuomari ja korkea oikeus itse, miltä se tuntuu, semmoisten merkkien alla kun pitää talvi elää!"
Tuomari käski taas Jumppasen puhua, mutta tämä kun oli saanut puolustuspuheestansa sakot, sanoi jyrkästi:
"Enkä puhu, kun siitä kuitenkin sakotetaan!"
Alkoi uusi peli. Juntunen koki auttaa Jumppasta huomauttaen: