"En minä vielä mikään raato ole!… Eikä Ökö mikään viinanpolttaja!"
"Elä yhtään ylpeile sillä kauneudellasi, mokomakin hönkale!" kiivastui siitä mustasukkainen Suso, ja tuomarin täytyi taas huutaa:
"Suu kiini! Jumppanen saa puhua!… Mitä Jumppanen tällä kanteella sitte tahtoo?"
Mutta Jumppanen olikin päättänyt nyt puhua juurta jaksaen, että totuus tulisi ilmi ja pesuus ja Pirttipohja pelastuisi. Hän raapasi päätänsä ja alkoi:
"Siitähän se sai alkunsa, siitä karhun syötävästä, koko tämä rylli."
"Asiaan!" komensi tuomari, mutta Jumppanen yltyi:
"Nyt sitä vasta mennäänkin asiaan, että sen pitää nousta juurinensa kuin tervaskannon!"
"Suu kiini!"
"Elä ärjy!" karjasi Jumppanenkin. Tovi siinä huudettiin, mutta lopulta täytyi antaa Jumppasen puhua. Itsepäisesti väänsi se nyt:
"Ensin me kiersimme karhun, mutta sitte se alkoi viinan hyväkäs vetää ja minä jo olin juonut ryypyn, kun se vanha kehno meni siinä vereen ja pani ostamaan karhun nahoilla kaikki tämän Ökön viinat!"