Mutta nyt oikasi Jumppanen:
"Se nyt on vale, jotta tämä ei kuulu asiaan! Kaikki asiat yleensäkin kuuluvat asiaan, olivatpa he sitte karhun tahi hukan nahkoja!"
Tuomari kiroili, viskoi lakikirjojansa ja jo kysyi lautakunnalta:
"Onko tämä Jumppanen täysijärkinen?"
Mutta se pisti Jumppasta Susonkin ja toisten tähden. Hän ärjäsi tuomarille:
"Elä hauku, kuule, tahi saat sakkoja! Jottako Jumppanen olisi hullu!"
Ja korottaen äänensä juhlallisen korkeaksi vannoi hän:
"Jumppasen äly on aina ollut niin selvä, että sen kirkkaudessa huikenevat itse taivaan kynttilät ja tähdetkin ovat siihen verraten mustia kuin papin verkanutun napit."
"Elä kehu!" suuttui siitä Pirhonen kateisena. Mutta ei ennättänyt tuomari karjasta, kun Jumppanen jo korotti äänensä ärtyneenä ja ihan kuin hihkasi:
"Kehun kyllä! Jumppasen oman viisaudenkin pitää himmetä ja pimetä minun älyni kirkkaudesta, jotta se on pimeä kuin saunan karsina ja musta kuin suutarin piki! Ja sen minä sanon, että hukka perii koko maailman, jos Pirhonen pääsee Jumppasen tasalle siinä pääluvussa!"